Käynti Suomessa

Alkuun Case Lufthansa… kuten tiedätte mulla on ollut muutaman kuukauden helvetin paska säkä oikeastaan kaiken suhteen eikä eri firmojen asiakaspalvelu tee siihen poikkeusta. Viimeisimpänä nyt Lufthansa. Ostin lipun johon kuuluu kaksi laukkua ruumaan, sillä kuskasin kaverin laukun Suomeen. Vahvistuksessa kuitenkin yhtäkkiä luki yksi laukku, samoin checkmytripissä, mutta kuitenkin my bookingissa luki kaksi laukkua. Koska mulla hajoaa kaikki laitteet, just sopivasti puhelin ei enää ladannut akkua. Sisko soitti Lufthansalle ja sanottiin että koska kyseessä on upgreidaus (jota se ei ollut), mulla on vain yksi laukku. Sain sen verran puhelimen toimimaan että soitin sinne itse, ensin sanottiin että on yksi laukku, sitten että no on kaksi laukkua. Pieni jännitys oli päällä tiskille mennessä, onneksi pyysin mua kentälle kuskannutta naapuria odottamaan jos vaikka pitää kaverin laukku viedä takaisin. Tietysti tiskillä sanottiin yksi laukku! En saanut nettiä toimimaan jotta olisin voinut näyttää my bookingin. Ei muuta kuin kentän infoon jotta saan netin toimimaan, ensin siihen oli jonoa, sitten virkailija ei löytänyt ohjeita, sitten se ei toiminut… mutta lopulta toimi ja sain kaksi laukkua mukaan! Olin viimeisimpiä koneessa joten onneksi ei tullut kiire ☺.

Mun reittini oli Malaga-Stuttgart-Munchen-Helsinki, josta Stuttgart-Munchen oli bussilla vaikka ihan lennon numero sillä oli. Turvatarkastuksessa laukusta otettiin huumetestikin ekaa  kertaa mutta tällä reissulla sattui tietysti kaikki. Viimeinen lento oli 45 min myöhässä, ilmoitin mua hakemaan tulleelle veljelleni että myöhässä ollaan. Business-luokassa lento joten kentällä naatiskelin loungen antimista ja koneessa oli loistava palvelu. Tuohon voisi vaikka tottua! ☺ Noh, istuin jo paikallani kun lentoemäntä tuli pyytämään että saisiko hän nähdä mun boarding passin vielä. Koneen ovella oli toinen matkustaja jolla oli sama paikka! Koska kone oli täynnä, hänet käännytettiin pois. Toivottavasti sai hyvät korvaukset…

Helsingissä odottelun laukkujani, joita ei koskaan tullut. Eipä tietenkään. Ilmoitin taas veljelleni että hetki vielä menee kun laukut hukassa. Sen vastaus oli “yllätys…”. Menin tiskille tekemään raporttia, virkailija katsoi koneelta että mites kun tän mukaan sä et ole mennyt Stuttgartissa Muncheniin? No haloo, mä olen tässä! Teleporttasinko itseni sitten sen välin? Mutta… todennäköisesti laukut eivät jatkaneet Stuttgartista koska heidän mukaansa en jatkanut sieltä ja mun paikkani Helsinkiin oltiin myyty eteenpäin. Olin vielä erikseen sekä Malagassa että Stuttgartissa kysynyt että meneehän mun laukut automaattisesti Helsinkiin asti ja kummassakin vakuutettiin että juu totta kai menee. Alunperin mun piti olla 22.20 perillä mutta kello olikin 23.50, veli onneksi odotti edelleen ja pääsin niille yöksi! Sain vielä hammasharjan, koska, kuten Facebookissa asian ilmaisin, ne kleptomaanit varastaa hotellihuoneista kaikkea tarpeellista. 😀

Ilmoitin kaverille että nyt se laukku on hukassakin vielä… Perjantaina suuntaan sitten siskon luokse, se haki mut bussilta ja lähti sieltä ajamaan vielä väärään suuntaan. Meinasi laittaa mut kävelemään saman tien 😀.

Lauantaiaamuna klo 8.30 soi puhelin, laukut olivat saapuneet Helsinkiin, ja ne olivat siskon luona 14 aikaan. Niiden piti olla 15-16 joten ei oltu kotona, onneksi sisko sai naapurinsa kiinni ja se kävi kuittaamassa laukut. Että semmoista Lufthansan kanssa. Pikkuisen kummipojan (ei se oikeasti enää niin pikkuinen ole mutta mulle se on aina mun pikkuinen kummipoikani) kanssa käytiin sitten viikolla viemässä laukku Matkahuoltoon kohti Lappia, jonne se saapuikin perille parissa päivässä. Kirjoitan tätä Helsinki-Vantaalla ja odotan lentoa Frankfurtin kautta Malagaan, taas Lufthansalla. Katsotaan kuinka käy! 😨

Boarding tässä välissä joten jatketaan täältä yläilmoista.

Suomessa ekaksi oli siskon tytön rippijuhlat joita se viikonloppu valmisteltiin ja alkuviikosta purettiin! Ihan kiva oli muitakin tuttuja nähdä… pääsi vielä saunaan ja uimaan järveen! Ai että oli mukavaa! Pari päivää sain olla ihan rauhassa, ja rapsutella koiraa, ehdin kuitenkin nähdä vielä serkkua ja yhtä kaveria sekä kävin äitini luona. Torstaina lähdin pariksi päiväksi Imatralle kavereita tapaamaan, mikä oli oikein mukavaa!! Sieltä Lahteen kaverille, ja tapasin toisenkin kaverin, ja sunnuntaiaamuna kohti Espoota ja kummipojan rippijuhlia. Pientä säätämistä oli taas aikataulujen ja kulkemisten kanssa, luonnollisesti, mutta lopulta pääsin perille ihan ajoissa. Suurin jännityksen kohde oli mahtuuko juhlahousut jalkaan kun olin viikon mässäillyt 😀. Mahtuihan ne jopa. Sitten kentän lähelle yöksi ja maanantaiaamuna kentälle aikaisin, lento lähti 6.45 ja perillä tulen olemaan 16 jälkeen.

Oli jännä tunne käydä Suomessa, en tiedä osaanko sitä oikein edes selittää. Ei mulla ollut tunnetta että tulen kotiin. Eihän mulla siellä edes ole kotia, mutta silti onhan se kuitenkin mun kotimaani ja siellä asuu suuri osa mun läheisistä. Mukavaa oli nähdä etenkin siskoa, mutta en kokenut kuuluvani sinne. En mä tiedä kuulunko mä minnekään, mutta odotan mikä tunne mulla on kun saavun Malagaan. Tuskin yhtään sen kotoisampi kun asun vielä naapurin asunnossa missä on suurin osa sen tavaroita. Syyskuusta saan varmasti asunnon, yhdestä asunnosta ilmoitettiin ja se vapautuisi 4.9. En tosin usko että siitäkään tulee mulle KOTI, kun kalusteet ja tavarat on muiden paitsi tietysti omat vaatteet! Fuengirolaan mun on vaikea kuvitella jääväni pidemmäksi aikaa kuin että on riittävästi taas rahaa lähteä muualle, se ei vain ole mun paikkani. Eihän sitä tiedä mitä mieltä olen puolen vuoden kuluttua, mutta nyt tuntuu siltä. Tuolla Churrianassa välillä olen kokenut olevani oikeassa paikassa mutta en enää nyt kesän aikana. Olo on ollut jotenkin irrallinen. Ei mulla edelleenkään ole tarvetta eikä halua asettua, ei ole juuri koskaan ollut elämäni aikana, mutta jo viikkoja olen tuntenut olevani irrallinen omasta elämästäni. Olen kadottanut otetta omasta itsestäni enkä tunnu saavan uudestaan kiinni. Menen vain eteenpäin mutten ole henkisesti läsnä vaikka puhutaan mun elämästäni. Toivottavasti ote ja kontakti omaan itseen taas löytyy jossain vaiheessa ja voisin tuntea kunnolla eläväni ja nauttivan olostani. Olen siis käynyt aika rankkojakin aikoja läpi omassa itsessäni. Ettei menisi vain negatiiviseksi on paljon hyvääkin! En hirveästi pidä tästä työstä, vaikken ole ollut siinä kuin hetken. Hainpa siis paria työpaikkaa ja toivon että jommasta kummasta tärppäisi. Toiseen päättyi haku eilen ja toiseen laitoin vain avoimen hakemuksen. Molemmat olisivat edelleen Fuengirolassa joten sinne muutto on joka tapauksessa edessä lähiaikoina. Nyt taas tauko, kohta laskeudutaan Frankfurtiin… en olekaan sillä kentällä muistaakseni koskaan aikaisemmin vaihtanut!

Jatkanpa vielä loppuun täältä Frankfurtin kentältä vaikka ajatus katkesi että mitä olinkaan vielä kirjoittamassa. Joo, olen viime aikoina pohtinut paljon myös nomadiutta, sekä omaani että mikä yleensäkin on nomadi. Ehkä saan aikaiseksi tehdä siitä ihan oman postauksen kunhan saan ajatuksiani hieman jäsennellympään muotoon. Yritin Suomessa houkutella kaikkia käymään täällä ennen kuin lähden, olisi todella kivaa jos edes jokunen kävisi täälläkin. Lentoja saa halvalla turistikauden ulkopuolella, samoin majoitusta… vink vink.

Semmoista tällä kertaa, väsyneenä olen tätä kirjoittanut joten toivottavasti ei ole ihan hirveästi virheitä ja tästä saa jotakin tolkkuakin!