Asettuminen Brasoviin

Jopas on aikaa mennyt edellisestä postauksesta! Elämä on asettunut tavallisiin uomiin täällä Brasovissa... Mulla on romanialainen puhelinnumero, henkilötunnus ja pankkitili, joten viralliset asiat on hoidettu. Onneksi eräs paikallinen firma on auttanut kaikissa asioissa. Löysin aivan ihanan asunnon, jossa viihdyn hyvin, eikä mulla tosiaan ole näin paljon tilaa ollut aikoihin! Yksi kaverikin Suomesta ehti jo käydä, ja toivottavasti lisää kavereita tulee käymään viimeistään keväällä. Hän osti lennon Blue Airilta Tukholmasta ja menopaluu oli noin satasen. Bukarestin kentältä on kuljetuksia Brasoviin 70 lein hinnalla. Ensimmäinen sohvasurffaajakin on jo käynyt, tai oikeastaan hän tuli Facebookin Nomads-ryhmän kautta. Päivitin tänään myös profiilini Couchsurfingissa, joten sohvani on taas pitkästä aikaa virallisesti käytettävissä.

Netin saaminen oli vähän hidasta, kesti 23 päivää tilauksesta että se tultiin asentamaan! 21. päivänä soitin sinne peruakseni tilauksen ja kappas vain kun heti olikin aika koska se asennetaan. Ja tietysti valitettiin että kyllä he ovat soittaneet mutten ole vastannut puhelimeen. Kun olin neljästi sanonut etten voi työpäivän aikana vastata puhelimeen. Asentaja puhui englantia yhtä hyvin kuin minä romaniaa joten sehän sujui hyvin. Selvisi että pitää käydä ostamassa reititin, ja semmoinen löytyikin ja sain jopa asennettua sen vaikka ohjeet oli ainoastaan romaniaksi. Maalaisjärjellä nähkääs. Mutta netti on täällä halpa, 100 Mbs maksaa 27 lei kuukaudessa!

Töissä neljän viikon koulutusjakso päättyi ja viikko takana varsinaisia töitä. Koulutusjaksolta tuli täysi palkka, vaikka aika usein se oli pelkkää pelleilyä ja istuskelua ja odottamista. Tosin sitä tuntuu olevan työkin aika usein. Koulutuksessa heiteltiin paperilennokkeja ja töissä puhallellaan saippuakuplia. Olen saanut monia uusia ystäviä sekä koulutuksen aikana että nyt töistä, ja kaikki ovat tosi mukavia ja auttavaisia. Ja apua mä pyydänkin koko ajan kun kaikki asiat ovat uusia! Varmaan olen mokannut enemmän kuin tehnyt oikein, mutta sehän on vaan työtä.

Olen viihtynyt täällä paljon paremmin kuin olin ajatellut, vaikkei mulla sen kummempia ajatuksia edes ollut tänne tulosta. Heti ekana maanantaina, siis ekan päivän jälkeen, parin kaverin kanssa lähdimme syömään Sergiana-ravintolaan, josta saa perinteistä romanialaista ruokaa, ja innostuimme sitten hieman kittaamaan punaviiniä. Neljä litraa tarkalleen ottaen. Ja onhan sitä pari baari-iltaa tullut vietettyä sen jälkeenkin, tässä osoitus miksi pitäisi vastata ei kun työkaverit pyytävät mukaan yökerhoon.

Brasovia on kierrelty paljon enkä vieläkään ole saanut aikaiseksi käydä jonkun läppärillä purkamassa kuvia kamerasta! Kaunis kaupunki tämä on, etenkin Centru historico on viihtyisä. Viikko sitten satoi ensilumi oikein kunnon myräkällä ja silloin tuli hieman ikävä Malagaan... onneksi sisko on lähettänyt mulle talvikamppeet (ja salmiakkia). Mutta nyt talvi vietetään täällä ja toivottavasti seuraava talvi taas toisenlaisisissa keleissä. Välillä iskee ahdistus että tätäkö tämä taas on, päivät töissä jne, mutta siitä pääsee yli kun muistaa tämän olevan taas välivaihe. Kaipaan kyllä tien päälle ja jotain pikkureissuja on pakko tehdä talvellakin etten vallan tylsisty!

Ikävöin edelleen erästä ihmistä, jota ei pitäisi. Ja ajattelen erästä ihmistä, jota ei pitäisi. Olisi mahtavaa kun voisi joitain kohtia aivoistaan ja tunteistaan deletoida. Joskus pitää pakottaa itsensä tekemään jotain (tai olemaan tekemättä) mikä on itselle hyväksi vaikka tunteet huutaisivat muuta. Välillä näitä taisteluja käyn itseni kanssa, ja onneksi voitolla hieman on se mikä mulle on hyväksi eikä se mitä haluan. Tai mitä luulen haluavani. Tai mielikuva siitä mitä haluan. Olikohan nyt varmasti selitetty mahdollisimman sekavasti? Olen valitettavasti liian ankara itseäni kohtaan, enkä salli itselleni virheitä tai heikkouksia.

Tässäpä nyt kuvia uudesta kodistani. Ensin pari kuvaa näkymästä olohuoneesta katsottuna. Mulla on ihan kiva näkymä Tampa-vuorelle.

Ja tässä olohuone ja keittiö.

Ja makuuhuone, sekä näkymä makuuhuoneen ikkunasta.

Tässäpä siis kuulumisia miten elämä on asettunut Brasoviin. Hieman jo etsiskelin kielikurssia koska haluan kuitenkin jonkin verran oppia romanian kieltä tämän vuoden aikana. Päivittelen taas kun jotain kerrottavaa tulee!