Eihän se mun kortti Marbellaan saapunut sillä viikolla, eikä seuraavallakin mutta sitä seuraavalla! Nettipankin tunnusluvut sain, joiden piti toimia heti mutta eivätpä toimineet. Kirjauduttuani tuli teksti että turvallisuussyistä tunnus on lukkiutunut ja sen voi avata käymällä konttorissa. Mikä yllätys. Soitin asiakaspalveluun mutta eivätpä he sitä voi avata, ainoastaan oma konttori. Pahoitteluni sille asiakaspalveluun vastanneelle raukalle kun pikkuisen meni käämit sillä hetkellä. 😇
No, lopultakin koitti se tiistai kun naapurin kanssa hurautimme bussilla Marbellaan! Toimisto löytyi nopeasti ja erittäin ystävällinen ja palveleva nainen antoi kortin ja hoidettiin tarvittavat paperiasiat. Handelsbankenista siis saa myös palvelua! Olin ilmoittanut omaan konttoriin että kortti on Marbellassa mutta sieltä ei vastattu (tosi yllättävää), joten automaatilla jännäsin toimiiko se vai. Ja se toimi!!! Kaveri otti ihan kuvatkin tilanteesta. Oli se varmaan näky; yksi nostaa rahaa automaatista ja toinen kuvaa sen ja kun rahaa tulee seinästä, alettiin hihkua ja tippa linssissä halattiin toisiamme. Joku saattoi katsoa että missä ihmeen metsässä nuokin ovat eläneet kun ovat ilmiselvästi ekaa kertaa automaatilla. Ja siltä se todellakin tuntui! 😀.
Ja sitten road tripiin… naapuri oli ajamassa muuttokuorman Suomesta tänne ja pyysi lähtisinkö mukaan. Mua ei hirveästi tarvitse matkoille houkutella, joten varasin lennon Suomeen. Vielä niin fiksusti että lensin yöllä ja samana iltapäivänä jo lähdettiin kohti Tallinnaa. Onneksi pääsin vähäksi aikaa nukkumaan siinä välissä kuitenkin. Eli torstai-iltapäivänä lautalla Tallinnaan, käytiin siellä Prismassa ostamassa evästä ja ajettiin Pärnuun josta oltiin varattu hotelli ekaksi yöksi. Meitä oli siis kolme henkeä matkassa. Seuraavana aamuna Baltian läpi Puolaan kohti Bialystokia. Latvian rajalla piti pysähtyä viinakauppaan. Pieni mutka tuli matkaan kun hoksattiin aika myöhään että se hiton laite ohjaa meitä Valko-Venäjän kautta! Ei muuta kuin kiertämään se… Bialystokissa oltiin sitten aika myöhään, siellä meillä oli perheen pitämä majatalo, jaettu kylppäri ja keittiö käytettävissä. Ei mitään valittamista!
Sieltä jatkettiin aamulla matkaa kohti Unkaria mutta kun Puolan läpi on muutenkin niin hidas ajaa ja vielä oli paljon tietöitä niin eihän me mitenkään ehditty Unkariin asti. Slovakian Drienica oli seuraava yöpaikka, jota ei niin vain löydettykään kun navigaattori ei löytänyt. Muutaman kyselyn jälkeen se löytyi pienen tien päästä keskeltä metsää, ilman mitään opasteita! Sekin oli perheen pitämä majatalo mutta meillä oli huoneissa omat kylppärit, ja keittiö oli taas käytössä. Ihanan rauhallinen paikka. Ja siellä oli söpö koira. ☺
Seuraavana aamuna taas liikkeelle… ajettiin Unkarin läpi Sloveniaan ja Ljubljanaan yöksi. Kerrankin oltiin majapaikassa (hostellissa) järkevään aikaan niin tietysti satoi vettä eikä ulos viitsinyt lähteä! Tämä oli siitä “outo” hostelli ettei vieraiden käytössä ollut keittiötä! Sloveniasta sitten Italiaan ja sen läpi (järkyttävän kalliit tiemaksut) kohti Ranskaa, Nizzassa oli seuraava yö. Nizzassa oli sen verran kalliit hotellit että otettiin vain yksi huone. Ranskan hotellihuoneet kun muutenkin on pieniä, niin eipä siihen huoneeseen muuta mahtunutkaan, vaikka yksi sänky oli ylhäällä. Vähän käytiin käveleksimässä hotellin lähistöllä mutta taas kello oli aika paljon joten ei paljoa paikkoja nähty. Aamulla taas liikkeelle… Monacon kautta (josta tuli mulle reissun ainoa uusi maa) Espanjaan ja reissun vika yö oltiin Peniscolassa (kyllä). Siellä oltiin varattu huoneisto jossa oli makuuhuone ja olohuone, ja meillä oli vielä hiton iso kattoterassi josta näkymät suoraan merelle! Ja se maksoi 50€/yö! Pistettiin ruokaa ja minä hilpaisin vaahtokylpyyn kun miehet kävivät paikallista baarielämää ihmettelemässä. Ja seuraavana iltana oltiin tutuissa maisemissa Churrianassa! Kuusi yötä siis kaikkiaan matkalla, ja mulle oikeastaan 7 kun lento oli edeltävänä yönä.
Persehän siinä reissulla puutui kun istui monta päivää putkeen ja hermotkin meni moneen kertaan kun koita nyt jumalauta reissata kahden miehen kanssa! Argh! Enpä nyt kuitenkaan mene yksityiskohtiin… ollaan me kaikki edelleen puheväleissä. Ja jos ei olla niin ei se tuosta reissusta johdu.
Ja sitten ne uudet kuviot vielä! Suomeen paluu kun ei kiinnostanut niin hommasin itselleni täältä työpaikan. Aloitan ensi tiistaina Fuengirolassa, asiakaspalvelutyön puhelimessa. En myy mitään kuitenkaan koska puhelinmyynti ei vain ole mun hommaani. Asun väliaikaisesti naapurin kämpässä kun oma vuokrasopimus päättyi, se on itse siis reissussa, ja etsin asuntoa Fuengirolasta. Näin turistiaikaan niitä pitkäaikaisia vuokra-asuntoja ei vain ole kovin helppo löytää mutta onneksi mulla kuulemma ei ole kiirettä muuttaa tästä. Kuun vaihteessa lähden käymään Suomessa, ja jos sen jälkeen ei vielä ole asuntoa, muutan varmaan hostelliin aluksi. Täältä tulee kuitenkin matkaa Fuengirolaan jonkin verran… Suunnitelmissa säästää taas rahaa talven yli ja sitten häipyä taas reissuun jonnekin.
Fiilikset ovat viime aikoina vaihdelleet aika paljon, ikäviäkin asioita on sattunut, joista en nyt kerro sillä niihin liittyy muitakin ihmisiä. Nyt pitäisi taas katsoa eteen eikä velloa menneessä, toivottavasti työ on kivaa ja työkaverit mukavia! Ja jos ei niin etsin jotain muuta, tai siedän sen aikaa että on riittävästi rahaa kassassa. Se on tällä hetkellä ikävää että kaikki kaverit täältä ovat lähteneet pois ja yhtäkkiä olen taas ihan yksin. Ehdin jo tottua seuraan joten tämä on nyt aika outoa, ja yksinäistä. Tutustun huonosti uusiin ihmisiin mutta luulen että töiden alettua saa taas töissä riittävästi ihmiskontakteja ettei niitä vapaalla enää kaipaa. Aika näyttää ☺
Tässäpä sitten kuvia... monesta paikasta en voi kuvaa laittaa koska niissä näkyy auto tai matkakumppanit, eikä mulla ole lupaa niiden kuvien julkaisemiseen.
Ensin Pärnun ja Bialystokin majapaikat ja Alko Latvian rajalla.
Onhan se hyvä että tuonne on opasteet, ei kuitenkaan käännytty sinne ☺
Reitin varrelta maisemia
Monaco
Nizza ja Peniscola
Ja vielä kuvia viimeiseltä pätkältä... Pärnussa meidän hotelli oli Aisa hotelli, yövyttiin Peniscolassa ja viimeisellä pätkällä pidettiin tauko Aimaparkissa. Voi sitä hihityksen määrää.
