Asettuminen Brasoviin

Jopas on aikaa mennyt edellisestä postauksesta! Elämä on asettunut tavallisiin uomiin täällä Brasovissa... Mulla on romanialainen puhelinnumero, henkilötunnus ja pankkitili, joten viralliset asiat on hoidettu. Onneksi eräs paikallinen firma on auttanut kaikissa asioissa. Löysin aivan ihanan asunnon, jossa viihdyn hyvin, eikä mulla tosiaan ole näin paljon tilaa ollut aikoihin! Yksi kaverikin Suomesta ehti jo käydä, ja toivottavasti lisää kavereita tulee käymään viimeistään keväällä. Hän osti lennon Blue Airilta Tukholmasta ja menopaluu oli noin satasen. Bukarestin kentältä on kuljetuksia Brasoviin 70 lein hinnalla. Ensimmäinen sohvasurffaajakin on jo käynyt, tai oikeastaan hän tuli Facebookin Nomads-ryhmän kautta. Päivitin tänään myös profiilini Couchsurfingissa, joten sohvani on taas pitkästä aikaa virallisesti käytettävissä.

Netin saaminen oli vähän hidasta, kesti 23 päivää tilauksesta että se tultiin asentamaan! 21. päivänä soitin sinne peruakseni tilauksen ja kappas vain kun heti olikin aika koska se asennetaan. Ja tietysti valitettiin että kyllä he ovat soittaneet mutten ole vastannut puhelimeen. Kun olin neljästi sanonut etten voi työpäivän aikana vastata puhelimeen. Asentaja puhui englantia yhtä hyvin kuin minä romaniaa joten sehän sujui hyvin. Selvisi että pitää käydä ostamassa reititin, ja semmoinen löytyikin ja sain jopa asennettua sen vaikka ohjeet oli ainoastaan romaniaksi. Maalaisjärjellä nähkääs. Mutta netti on täällä halpa, 100 Mbs maksaa 27 lei kuukaudessa!

Töissä neljän viikon koulutusjakso päättyi ja viikko takana varsinaisia töitä. Koulutusjaksolta tuli täysi palkka, vaikka aika usein se oli pelkkää pelleilyä ja istuskelua ja odottamista. Tosin sitä tuntuu olevan työkin aika usein. Koulutuksessa heiteltiin paperilennokkeja ja töissä puhallellaan saippuakuplia. Olen saanut monia uusia ystäviä sekä koulutuksen aikana että nyt töistä, ja kaikki ovat tosi mukavia ja auttavaisia. Ja apua mä pyydänkin koko ajan kun kaikki asiat ovat uusia! Varmaan olen mokannut enemmän kuin tehnyt oikein, mutta sehän on vaan työtä.

Olen viihtynyt täällä paljon paremmin kuin olin ajatellut, vaikkei mulla sen kummempia ajatuksia edes ollut tänne tulosta. Heti ekana maanantaina, siis ekan päivän jälkeen, parin kaverin kanssa lähdimme syömään Sergiana-ravintolaan, josta saa perinteistä romanialaista ruokaa, ja innostuimme sitten hieman kittaamaan punaviiniä. Neljä litraa tarkalleen ottaen. Ja onhan sitä pari baari-iltaa tullut vietettyä sen jälkeenkin, tässä osoitus miksi pitäisi vastata ei kun työkaverit pyytävät mukaan yökerhoon.

Brasovia on kierrelty paljon enkä vieläkään ole saanut aikaiseksi käydä jonkun läppärillä purkamassa kuvia kamerasta! Kaunis kaupunki tämä on, etenkin Centru historico on viihtyisä. Viikko sitten satoi ensilumi oikein kunnon myräkällä ja silloin tuli hieman ikävä Malagaan... onneksi sisko on lähettänyt mulle talvikamppeet (ja salmiakkia). Mutta nyt talvi vietetään täällä ja toivottavasti seuraava talvi taas toisenlaisisissa keleissä. Välillä iskee ahdistus että tätäkö tämä taas on, päivät töissä jne, mutta siitä pääsee yli kun muistaa tämän olevan taas välivaihe. Kaipaan kyllä tien päälle ja jotain pikkureissuja on pakko tehdä talvellakin etten vallan tylsisty!

Ikävöin edelleen erästä ihmistä, jota ei pitäisi. Ja ajattelen erästä ihmistä, jota ei pitäisi. Olisi mahtavaa kun voisi joitain kohtia aivoistaan ja tunteistaan deletoida. Joskus pitää pakottaa itsensä tekemään jotain (tai olemaan tekemättä) mikä on itselle hyväksi vaikka tunteet huutaisivat muuta. Välillä näitä taisteluja käyn itseni kanssa, ja onneksi voitolla hieman on se mikä mulle on hyväksi eikä se mitä haluan. Tai mitä luulen haluavani. Tai mielikuva siitä mitä haluan. Olikohan nyt varmasti selitetty mahdollisimman sekavasti? Olen valitettavasti liian ankara itseäni kohtaan, enkä salli itselleni virheitä tai heikkouksia.

Tässäpä nyt kuvia uudesta kodistani. Ensin pari kuvaa näkymästä olohuoneesta katsottuna. Mulla on ihan kiva näkymä Tampa-vuorelle.

Ja tässä olohuone ja keittiö.

Ja makuuhuone, sekä näkymä makuuhuoneen ikkunasta.

Tässäpä siis kuulumisia miten elämä on asettunut Brasoviin. Hieman jo etsiskelin kielikurssia koska haluan kuitenkin jonkin verran oppia romanian kieltä tämän vuoden aikana. Päivittelen taas kun jotain kerrottavaa tulee!

Ensitunnelmat Brasovista

Lentoni Malagasta Bukarestiin sujui muuten hyvin, paitsi takanani istuva pikkuperkele hakkasi tai potki mun tuoliani lähes koko lennon ajan, välillä läpsien mua päähän ja hihkuen ja kiljuen koko ajan, välillä suoraa huutoa. Neljä tuntiakin on joskus pitkä aika… Laukku ei ihme kyllä hukkunut eikä lentokaan ollut kuin 20 min myöhässä! Mun viime aikojen karmalla tuo on suorastaan loistavaa. Kuski odotti aulassa ja samoin toinen matkustaja, Hollannista, joka aloittaa samaan aikaan samassa hommassa. Bukarestissa oli lämpöä 16 astetta ja kun saavuimme pari tuntia myöhemmin Brasoviin, oli pilkkopimeää, satoi vettä ja asteita oli kokonaiset kolme. Tuli siinä mieleeni varata eka lento takaisin Malagaan… Aamupalalla tapasimme belgialaisen, joka on tulossa myös samaan hommaan ja kolmen koplalla ollaan viikonloppu nyt liikuttu ja ihmetelty. Perjantaille oli järjestetty asuntojen katsomista, terveystarkastus ja sopimuksen allekirjoittaminen. Samaan aikaan meidän kolmen lisäksi aloittaa ainakin norjalaisia ja italialaisia. Hotel Gema näyttää olevan Arvato-hotelli tällä hetkellä! Firma kustantaa pari viikkoa tässä ja on myös järjestänyt avun byrokratian kanssa. Pankkitilin avaaminen ei kuulemma ole ihan yksinkertaista kun vaativat sellaisia dokumentteja mitä ei ole olemassakaan, kuten henkilöllisyystodistus jossa on osoite. Perjantai-iltana lähdimme kylille ihmettelemään ja kävimme syömässä Brasseriessa keskusaukion laidalla. Ravintolassa oli aivan ihana sisustus! Ruokakin oli hyvää ☺.

Eilen, eli lauantaina, lähdettiin aamiaisen jälkeen taas tutustumaan kaupunkiin. Aurinko paistoi ja yhdessä mittarissa oli jopa 18 astetta! Oli aivan ihana päivä… kierreltiin ympäriinsä, mentiin cable carilla ylös vuorelle, istuskeltiin kahviloissa, käytiin katsomassa Black Church ja vierailtiin yhdessä toisessa kirkossa jossa pöllähdettiin keskelle vihkimistä! Lähdettiin aika pian pois. 😀 Vuorelta oli mahtavat näköalat kaupungin yli!

Käytiin syömässä ja siinä lomassa tuhottiin pullo romanialaista punaviiniä, joka oli oikein maistuvaa. Ei kai sitä muuten koko pullollista olisi juotukaan 🍷. Vuorella olevassa kahvilassa maksoi Vodka Finlandia 50 ml 9 lei, eli 2€! Limsakin oli 7 mutta olut vain 6. Mitä tästä opimme? Älä juo limsaa.

Sitten kaupan kautta hotellille. Ostin isot pullot vettä, colaa ja mehua, sekä jugurtin, siiderin, suklaapatukan ja pullon viiniä, ja ne maksoivat yhteensä noin 5€. Ravintolassa saa kunnon ruuan viineineen kympillä, tai jopa alle. Toki on sitten kalliimpiakin, esimerkiksi kalaruuat ovat pikkaisen enemmän. Halpaa silti, monet asiat vielä halvempia kuin Espanjassa!

Tänään on ollut aika pilvistä ja eilinen 8 tuntia vielä vähän painaa jaloissa, joten vain möllötän hotellihuoneessa… illalla mennään läheiseen ravintolaan syömään ja huomenna sitten virallisesti alkaa työt Arvatolla ja minusta tulee customer service representative tai jotain sinne päin.

Ensivaikutelmat kaupungista ovat että tämä on kaunis kaupunki! Vanha kaupunki on viihtyisä, kadut täynnä kahviloita ja ravintoloita, ihmiset ovat ystävällisiä ja englantia puhutaan yleisesti. Tämä on aika turistikaupunki, talvella tulevat laskettelijat läheiseen Poiana Brasoviin, ja kesällä muut turistit (ja kesällä loistavat patikointimahdollisuudet).Tähän mennessä jokainen tarjoilija ja kaupan kassa on puhunut englantia. Valitsin asunnon itselleni ja ensi perjantaina on sopimuksen tekeminen ja saan avaimet. Se on aivan ihana kaksio, aika uusi talo, isot ikkunat joten siellä on paljon valoa, ja vielä iso kylpyammekin! Asuntojen hinnat  ovat täällä nousseet kun kysyntää on paljon, joten tuosta maksan 350€ kuussa. Siellä on onneksi astiat ja siivousvälineet mitä yleensä vuokra-asuntoihin ei täällä kuulu. Tuon omistajat ovat valinneet materiaalit ja sisustuksen itselleen joten ne eivät ole halvinta krääsää. He ovat muuttaneet itse Irlantiin ja halusivat asuntonsa vuokrata nimenomaan expatille. Mulla on vielä kävelymatka töihin ja vastapäätä löytyy marketti ja jotain muitakin kauppoja. Ja keskustaankin on kävelymatka. Mulla ei noin kivaa kämppää ole ollut aikoihin! Sohva löytyy myös, joten pari vierastakin pystyn majoittamaan… ihan vinkkinä että romanialainen halpalentoyhtiö Blue Air lentää Arlandasta Bukarestiin. Brasovissa ei ole lentokenttää joten pitää lentää Bukarestiin ja sieltä junalla tai vuokraamalla auto tulla Brasoviin.

Hetki menee asettuessa mutta mukavalta tuntuu jo nyt olla täällä. Toivottavasti työt lähtevät mukavasti käyntiin, alkuun on koulutusjakso. Uudet kaverit ovat mukavia tyyppejä ja ensi viikolla tutustun sitten enemmän muihinkin, sekä tietysti täällä jo olevaan muutamaan suomalaiseen. Yksi asuu tässä hotellissa ja aamiaisella tänään törmäsin häneenkin. Onneksi on myös paikallisia työkavereina ettei kaikki ole vain muualta tulleita!

Siinäpä ensimmäisiä ajatuksia Brasovista. Otin eilen kuvia mutta koska sitä helekutin piuhaa ei edelleenkään ole, kuvia tulossa myöhemmin… Kyselkää mitä haluatte tietää, päivittelen sitä mukaa kun tulee uutta kerrottavaa elämästä Brasovissa!

Lähtötunnelmia ja Gibraltar

Aloitetaanpa lähtötunnelmista! Lähtöön on nyt aikaa kaksi päivää enkä ole pahemmin tehnyt vielä asialle mitään... pikkuisen olen kamoja setvinyt mutta siinä se. Huomenna saattaa olla vähän kiireinen päivä! 😀No, ehtiihän sitä tänä iltana kun ei mulla sitä tavaraa paljoa ole. Eilen kävin vielä Fuengirolassa, kävelin rantakatua pitkin, katselin palmuja ja merta joka niin kauniisti kimalteli auringonpaisteessa. Taisin pari kertaa huokaista. Rakastan merta ja meri-ilmastoa, joten sitä mun tulee todellakin ikävä! Tänne on ennustettu seuraaville päiville "vain" pariakymmentä astetta ja sadetta, ja Brasoviin perjantaille 15 astetta joten ero ei tule olemaan niin hirveä. Ensi viikolle sitten luvassa jo yöpakkasia... ilmoitin jo siskolle että saa lähettää mun toppatakin ja talvikengät heti kun saan osoitteen 😀. Ja pari pussia turkinpippureita. Haikeaa tulee olemaan torstaiaamuna, vaikka olisikin se ennustettu ukkosmyrsky päällä! Olen viihtynyt täällä ja tässä talossa vaikka niitä rankkojakin hetkiä on ollut. Toivottavasti en tule katumaan, mutta eipä mulla ole tapana katua menneitä muutenkaan.

Viime viikolla kävin Gibraltarilla ja tässä vähän kuvia sieltä. Otin valmismatkan sinne, päivän reissun siis. Se sisälsi edestakaisen matkan Torremolinosista (firman nimi on muuten Julia travel), opaspalvelut, opastetun minibussikierroksen, pääsymaksun tippukiviluolaan ja vielä vähän vapaata aikaa kierrellä kaupungilla ja käydä syömässä tai mitä nyt kukin halusikaan tehdä. Sattui pilvisin päivä aikoihin muttei ollut ainakaan liian kuuma. Muut bussissa taisivat olla viikon-kahden matkalla koska olivat pukeutuneet toppeihin ja sortseihin, meikäläisellä oli farkut ja pitkähihainen paita eikä ollut yhtään liian kuuma 😁. Minibussin opas/kuljettajamme Victor oli aivan loistava tyyppi ja kertoi erittäin elävästi ja hauskasti Gibraltarista, sekä historiasta että nykypäivästä. Kierros kesti reilut puolitoista tuntia ja olisin voinut häntä kuunnella kevyesti koko päivän!

Tässäpä vähän yleiskuvia ensin. Ja jos joku tietää miten tabletissa saa kuvia käännettyä niin kertokaa mullekin!

Kyllähän mä aina suklaakaupan joka paikasta löydän! Ostin suklaata ja kysyin saanko ottaa kuvan, jotta voin tehdä muutaman kaverin kateelliseksi 😇.

Ja tässä kuvia Europa Pointilta.

Ja sitten kuvia St. Michaelin tippukiviluolasta. Olihan mahtavan näköistä!

Ja viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä, apinat! Mistä muustakaan Gibraltar olisi yhtä tunnettu kuin apinoistaan. Siellä ne tepastelevat ja yrittävät varastaa käsilaukkuja ja kameroita tyhmiltä turisteilta. Ei, multa eivät vieneet mitään eivätkä yrittäneetkään, mutta näin kun muiden käsilaukkuihin kävivät kiinni. 

Seuraavan kerran päivitän sitten ensitunnelmia Brasovista! 

Suuntana Brasov

Johan on taas aikaa kulunut edellisestä kirjoituksestani, melkein kaksi kuukautta. Sitä on muuten luettu 80 kertaa!! Ei ole tullut kirjoitettua kun ei ole oikein ollut mitään erityistä kerrottavaa. Mutta nyt on!

Työpaikkani Fuengirolassa osoittautui täysin perseestä olevaksi, joten parin viikon jälkeen otin sieltä fudut. Eteen tuli uuden työpaikan etsintä ja ekana vaihtoehtona oli tämä seutu, tai ehkä Portugali. Sitten haku laajeni Maltalle ja Kreikkaan. Useita haastatteluja tein mutta ei vain tärpännyt. Sitten mulle ehdotettiin yhdestä rekrytointifirmasta, että heillä olisi suomenkielinen asiakaspalvelun paikka Bukarestissa. Ensimmäinen ajatus oli, että no ei helvetti, siellähän on talvi ja mä haluan pysyä Välimeren ilmastossa. Mutta mitä enemmän asiaa selvittelin niin sitä enemmän se alkoikin kiinnostaa. Välissä tarjottiin työtä Thaimaassakin mutta siihen tuli liian monta mutkaa jotta se paikka olisi kannattanut ottaa vastaan. En päässyt sinne Bukarestiin, mutta rekryfirmasta sanottiin heti, että heillä olisi yksi toinen paikka Romaniassa, Brasovissa. En ollut koskaan kuullutkaan kyseisen paikan nimeä, joten Google avuksi. Paikka alkoi kiinnostaa ja alkutiedotkin oli lupaavia. Ensin firman HR haastatteli mua, sitten toinen haastattelu jossa tsekattiin mun englannin taitoni, sitten testi kuullun ja luetun ymmärtämisestä englanniksi, sitten haastattelu suomeksi (kielitaidon tarkistus), sitten kirjallinen testi suomeksi, sitten skype-haastattelu firmaan ja vielä persoonallisuustesti. Ja eilen sitten sain työtarjouksen ja olen päättänyt ottaa sen vastaan. Firma on Arvato, tekevät mm. Microsoftille asiakaspalveluhommia. Otan tilauksia vastaan ja toimin tukena. Työt alkavat 17.10. ensin neljän viikon koulutuksella. Sopimus on aluksi kuusi kuukautta ja sitten katsotaan jäänkö sinne. Toisin sanoen paljonko mulla on rahaa sukanvarressa siinä vaiheessa! Toisaalta voisi olla kiva olla kesäkin siellä, eli vuosi töissä ja sitten taas rinkka selkään ja menoksi.

Lento on Bukarestiin koska Brasovissa ei ole lentokenttää, firma hoitaa kuljetuksen kentältä Brasoviin hotelliin ja heti alkaa kämpän etsintä. Ja pankkitili pitää avata ja paikallinen sim-kortti ja nettiyhteys ja sähkösopimus ja ja ja… onneksi he ovat tottuneita prosessiin ja apua sieltä löytyy! Googlettakaapa Brasov, se sijaitsee vuoristoseudulla ja lähellä on laskettelukeskuksia. Laskettelijat, tervetuloa käymään talvella… hintataso ihan toista kuin Lapissa, Alpeista nyt puhumattakaan. Branin linnakin löytyy läheltä, jos Dracula kiinnostaa ☺. Ei, mun luokse ei edelleenkään tulla jos on syönyt valkosipulia joten keksikää muut keinot vampyyrien karkotukseen. Tosin Vlad tiettävästi ei koskaan edes asunut tuossa linnassa, mutta kirjailija käytti sitä linnaa esikuvana kuitenkin.

Vaikka mulla on edelleen haussa pari paikkaa täältäkin, en jää odottamaan niistä vastausta vaan ilmoitan etten ole enää käytettävissä. Jo ennen paikan varmistumista mulla oli sellainen olo että tämä on jo nähty. Joo joo, täällä on kiva ilmasto ja ennen kaikkea meri, mutta muuten en löydä itselleni täältä sisältöä tai mielekkyyttä. Mulla ei ole enää syytä jäädä tänne eikä tämä ole mun koti, ainoastaan paikka missä majailen. Vielä parin viikon aikana aion käydä Gibraltarilla ja Marokossa, nyt kun ei enää ole päivisin liian kuumakaan!

Taas siis lähdetään uuteen. En tiedä mitä se tuo tullessaan mutta ainahan sieltä pois pääsee. Tällä hetkellä pyörii päässä miljoona käytännön asiaa, mutta ehkä ne siitä selkiytyvät kun pääsen asettumaan… päivitän sitten lähempänä lähtöä miten on asiat hoidossa ja mitkä ovat tuntemukseni sillä hetkellä. Nyt on toisaalta innostunut mutta toisaalta haikea olo, kun oli mulla täällä mukavaakin, etenkin kevät oli yksi parhaista jaksoista elämässäni ikinä! Kukaan kaveri ei vajaan yhdeksän kuukauden aikana ehtinyt tänne (hävetkää) mutta toivottavasti joku kävisi Brasovissa! 

Mikä on nomadi?

Tämä jäi pyörimään mieleen niin paljon, että kirjoitin asiasta heti perään!

Tuota otsikon kysymystä olen pohtinut viime aikoina päässäni paljonkin. En ole mitään muiden määritelmiä nomadiudesta etsinyt, vaan tämä on täysin mun omaa mietiskelyä. Perinteisestihän nomadi on paimentolainen joka vaeltaa sopivien olosuhteiden perässä. Perinteisiä nomadeja ei ihan hirveästi taida olla… tilalle ovat tulleet uudet nomadit. Erityisesti digitaalisia nomadeja on paljon, he työskentelevät netissä eivätkä siksi ole sidottuja mihinkään paikkaan, nettiyhteys riittää. Usein he ovat paikallaan kuukausia tai vaikka parisen vuotta ja sitten jatkavat seuraavaan paikkaan. Sitten on nomadeja joilla on koko ajan pysyvä koti mutta tekevät pitkiä reissuja, esim. Kyllikki Villa jonka kirjoituksiin olen aikaisemmin peilannut omia ajatuksiani. Sitten on nomadeja jotka ovat lähes koko ajan on the road, ehkä joskus jonkun kuukauden paikallaan joko töitä tai vapaaehtoistöitä tehden. Vapaaehtoistyöpaikan etsintään on tehty useita nettisivuja kuten Helpx. Uudet nomadit ovat varmaan 90% länsimaalaisia, ellei enemmänkin. Tuo on ihan mutua, päättelin sen Facebookin nomadiryhmien jäsenistä näin äkkiseltään. Facebookissa on useita ryhmiä, isoimmassa on kymmeniä tuhansia jäseniä mutta nomadina heistä ei elä kuin pieni osa. Muutamien nomadiryhmien lisäksi kuulun myös pariin liftareiden ryhmään vaikken olekaan pariin vuoteen liftannut. Se mantereen halki liftaaminen kyllä kutkuttaa edelleenkin…

Ja sitten olen minä. Mulla ei ole kotia eikä omaisuutta. Olen tammikuusta lähtien ollut samassa talossa, Espanjan aurinkorannikolla suomalaisomisteisessa talossa, jossa vielä talvella suurin osa asukkaista oli suomalaisia. Nyt kesällä siinä ei juuri suomalaisia asu. Teen töitä suomeksi ja hakemani työpaikat ovat myös pääosin suomeksi tehtävää työtä. Tarkoituksena tehdä töitä sen aikaa että on taas matkakassaa  riittävästi. Olen viime aikoina saanut melkoista tylytystä siitä että en ole nomadi näiden asioiden vuoksi. En ole kysynyt mikä näiden muutaman ihmisen mielestä sitten on nomadi. Kyseinen asia esitettiin vielä mielestäni täysin epäasiallisesti, enkä sen kaltaisia ihmisiä kaipaa elämääni etenkään tällä hetkellä. Olen ennenkin ollut ilman omaa kotia joitakin kuukausia, pisimmillään tavarat olivat varastossa reilun vuoden. Tätä ennen pisin reissuni on ollut kaksi kuukautta.

Suomeen en ole suunnitellut palaavani. En kyllä suunnittele mitään muutakaan! Paitsi että jotenkuten mielekäs työ josta saan riittävästi säästöön, jotta viimeistään huhtikuussa heitän taas rinkan selkään ja vaihdan maisemaa. Tuokin suunnitelma voi muuttua vielä moneen kertaan ja itseni tuntien niin se tuleekin muuttumaan. Mulle nomadi on henkilö joka ei sitoudu yhteen paikkaan ja/tai jonka on pakko päästä kulkemaan pitkiä aikoja. Nomadi ei ole se eläkeläinen joka muuttaa aurinkorannikolle (myös tähän eräs henkilö mua vertasi 😂). Jokainen tietysti määrittelee nomadiuden omalla tavallaan, ei siihen mitään eksaktia määritelmää ole missään, ainakaan mun tietääkseni. Olisi kiva lukea joitakin kommentteja mitä ajattelette kuka on nomadi? En ole hirveästi kommentteja postauksiini saanut mutten ole niitä kyllä pyytänytkään! Nyt olisi kiva käydä vähän vuoropuhelua aiheesta joten ottakaahan kantaa... Onko nomadi vain se joka kiertää koko ajan? Miten kauan voi olla paikoillaan että on vielä nomadi? Miten pitkiä reissuja pitää tehdä ja kuinka usein että on vielä nomadi? Onko maantieteellä merkitystä? Siis sillä tavalla että missä reissaa tai missä asuu välillä? Mitä muita määreitä on nomadille eli miten sinä mittaat nomadiutta? Veikkaan että teistä moni ei ole koskaan asiaa edes ajatellut, mutta nyt pyydän ajattelemaan!

Ja muuten mun yhtä postaustani on lukenut yli 50 ihmistä! Käsittämätöntä kun ei mulla ole Facebook-kavereitakaan kuin jotain 120… sen lisäksi olen kertonut tästä blogista vain yhdellä keskustelupalstalla ja sieltäkin mulla on kymmeniä Facebook-kavereita. Sen lisäksi tiedän kahden kaverin, jotka eivät ole Facebookissa, lukeneen tätä. Luetuin postaus on muuten “Hurraa Handelsbanken!” 😀. Onhan se kivaa että niin montaa kaveria kiinnostaa lukea mun ajatuksiani kaikenlaisista sekalaisista asioista, välillä on matkakertomusta ja kuvia ja välillä sisäistä pohdintaa. Lähinnä tämä on tajunnanvirtaa, kirjoitan ja julkaisen, en siis viilaile näitä montaa päivää. Tiedetään, sen kyllä huomaa 😁. Ensimmäistä kertaa julkaisen kaksi postausta samana päivänä!

Edellisen postauksen kommenttiin jo kirjoitin tästä, mutta oli outo tunne palata tänne! Toisaalta oli siis ihanaa olen täällä taas muttei se tunne kauaa kestänyt. Sitten oli vain ai jaa, ihan sama. Ei tämä kämppä tunnu yhtään omalta kun täällä on toisen ihmisen tavarat ja tämä on hänen kotinsa. Se vaikuttaa paljon mun irrallisuuteen tunteeseen kun ei kämppä ole lainkaan oman näköinen. Toivon saavani pian oman kämpän jonne hetkeksi teen pakopaikkani maailmaa vastaan. Tästä kämpästä mä haluan vain paeta! Huomisaamuna pakenen taas töihin 😑.

Käynti Suomessa

Alkuun Case Lufthansa… kuten tiedätte mulla on ollut muutaman kuukauden helvetin paska säkä oikeastaan kaiken suhteen eikä eri firmojen asiakaspalvelu tee siihen poikkeusta. Viimeisimpänä nyt Lufthansa. Ostin lipun johon kuuluu kaksi laukkua ruumaan, sillä kuskasin kaverin laukun Suomeen. Vahvistuksessa kuitenkin yhtäkkiä luki yksi laukku, samoin checkmytripissä, mutta kuitenkin my bookingissa luki kaksi laukkua. Koska mulla hajoaa kaikki laitteet, just sopivasti puhelin ei enää ladannut akkua. Sisko soitti Lufthansalle ja sanottiin että koska kyseessä on upgreidaus (jota se ei ollut), mulla on vain yksi laukku. Sain sen verran puhelimen toimimaan että soitin sinne itse, ensin sanottiin että on yksi laukku, sitten että no on kaksi laukkua. Pieni jännitys oli päällä tiskille mennessä, onneksi pyysin mua kentälle kuskannutta naapuria odottamaan jos vaikka pitää kaverin laukku viedä takaisin. Tietysti tiskillä sanottiin yksi laukku! En saanut nettiä toimimaan jotta olisin voinut näyttää my bookingin. Ei muuta kuin kentän infoon jotta saan netin toimimaan, ensin siihen oli jonoa, sitten virkailija ei löytänyt ohjeita, sitten se ei toiminut… mutta lopulta toimi ja sain kaksi laukkua mukaan! Olin viimeisimpiä koneessa joten onneksi ei tullut kiire ☺.

Mun reittini oli Malaga-Stuttgart-Munchen-Helsinki, josta Stuttgart-Munchen oli bussilla vaikka ihan lennon numero sillä oli. Turvatarkastuksessa laukusta otettiin huumetestikin ekaa  kertaa mutta tällä reissulla sattui tietysti kaikki. Viimeinen lento oli 45 min myöhässä, ilmoitin mua hakemaan tulleelle veljelleni että myöhässä ollaan. Business-luokassa lento joten kentällä naatiskelin loungen antimista ja koneessa oli loistava palvelu. Tuohon voisi vaikka tottua! ☺ Noh, istuin jo paikallani kun lentoemäntä tuli pyytämään että saisiko hän nähdä mun boarding passin vielä. Koneen ovella oli toinen matkustaja jolla oli sama paikka! Koska kone oli täynnä, hänet käännytettiin pois. Toivottavasti sai hyvät korvaukset…

Helsingissä odottelun laukkujani, joita ei koskaan tullut. Eipä tietenkään. Ilmoitin taas veljelleni että hetki vielä menee kun laukut hukassa. Sen vastaus oli “yllätys…”. Menin tiskille tekemään raporttia, virkailija katsoi koneelta että mites kun tän mukaan sä et ole mennyt Stuttgartissa Muncheniin? No haloo, mä olen tässä! Teleporttasinko itseni sitten sen välin? Mutta… todennäköisesti laukut eivät jatkaneet Stuttgartista koska heidän mukaansa en jatkanut sieltä ja mun paikkani Helsinkiin oltiin myyty eteenpäin. Olin vielä erikseen sekä Malagassa että Stuttgartissa kysynyt että meneehän mun laukut automaattisesti Helsinkiin asti ja kummassakin vakuutettiin että juu totta kai menee. Alunperin mun piti olla 22.20 perillä mutta kello olikin 23.50, veli onneksi odotti edelleen ja pääsin niille yöksi! Sain vielä hammasharjan, koska, kuten Facebookissa asian ilmaisin, ne kleptomaanit varastaa hotellihuoneista kaikkea tarpeellista. 😀

Ilmoitin kaverille että nyt se laukku on hukassakin vielä… Perjantaina suuntaan sitten siskon luokse, se haki mut bussilta ja lähti sieltä ajamaan vielä väärään suuntaan. Meinasi laittaa mut kävelemään saman tien 😀.

Lauantaiaamuna klo 8.30 soi puhelin, laukut olivat saapuneet Helsinkiin, ja ne olivat siskon luona 14 aikaan. Niiden piti olla 15-16 joten ei oltu kotona, onneksi sisko sai naapurinsa kiinni ja se kävi kuittaamassa laukut. Että semmoista Lufthansan kanssa. Pikkuisen kummipojan (ei se oikeasti enää niin pikkuinen ole mutta mulle se on aina mun pikkuinen kummipoikani) kanssa käytiin sitten viikolla viemässä laukku Matkahuoltoon kohti Lappia, jonne se saapuikin perille parissa päivässä. Kirjoitan tätä Helsinki-Vantaalla ja odotan lentoa Frankfurtin kautta Malagaan, taas Lufthansalla. Katsotaan kuinka käy! 😨

Boarding tässä välissä joten jatketaan täältä yläilmoista.

Suomessa ekaksi oli siskon tytön rippijuhlat joita se viikonloppu valmisteltiin ja alkuviikosta purettiin! Ihan kiva oli muitakin tuttuja nähdä… pääsi vielä saunaan ja uimaan järveen! Ai että oli mukavaa! Pari päivää sain olla ihan rauhassa, ja rapsutella koiraa, ehdin kuitenkin nähdä vielä serkkua ja yhtä kaveria sekä kävin äitini luona. Torstaina lähdin pariksi päiväksi Imatralle kavereita tapaamaan, mikä oli oikein mukavaa!! Sieltä Lahteen kaverille, ja tapasin toisenkin kaverin, ja sunnuntaiaamuna kohti Espoota ja kummipojan rippijuhlia. Pientä säätämistä oli taas aikataulujen ja kulkemisten kanssa, luonnollisesti, mutta lopulta pääsin perille ihan ajoissa. Suurin jännityksen kohde oli mahtuuko juhlahousut jalkaan kun olin viikon mässäillyt 😀. Mahtuihan ne jopa. Sitten kentän lähelle yöksi ja maanantaiaamuna kentälle aikaisin, lento lähti 6.45 ja perillä tulen olemaan 16 jälkeen.

Oli jännä tunne käydä Suomessa, en tiedä osaanko sitä oikein edes selittää. Ei mulla ollut tunnetta että tulen kotiin. Eihän mulla siellä edes ole kotia, mutta silti onhan se kuitenkin mun kotimaani ja siellä asuu suuri osa mun läheisistä. Mukavaa oli nähdä etenkin siskoa, mutta en kokenut kuuluvani sinne. En mä tiedä kuulunko mä minnekään, mutta odotan mikä tunne mulla on kun saavun Malagaan. Tuskin yhtään sen kotoisampi kun asun vielä naapurin asunnossa missä on suurin osa sen tavaroita. Syyskuusta saan varmasti asunnon, yhdestä asunnosta ilmoitettiin ja se vapautuisi 4.9. En tosin usko että siitäkään tulee mulle KOTI, kun kalusteet ja tavarat on muiden paitsi tietysti omat vaatteet! Fuengirolaan mun on vaikea kuvitella jääväni pidemmäksi aikaa kuin että on riittävästi taas rahaa lähteä muualle, se ei vain ole mun paikkani. Eihän sitä tiedä mitä mieltä olen puolen vuoden kuluttua, mutta nyt tuntuu siltä. Tuolla Churrianassa välillä olen kokenut olevani oikeassa paikassa mutta en enää nyt kesän aikana. Olo on ollut jotenkin irrallinen. Ei mulla edelleenkään ole tarvetta eikä halua asettua, ei ole juuri koskaan ollut elämäni aikana, mutta jo viikkoja olen tuntenut olevani irrallinen omasta elämästäni. Olen kadottanut otetta omasta itsestäni enkä tunnu saavan uudestaan kiinni. Menen vain eteenpäin mutten ole henkisesti läsnä vaikka puhutaan mun elämästäni. Toivottavasti ote ja kontakti omaan itseen taas löytyy jossain vaiheessa ja voisin tuntea kunnolla eläväni ja nauttivan olostani. Olen siis käynyt aika rankkojakin aikoja läpi omassa itsessäni. Ettei menisi vain negatiiviseksi on paljon hyvääkin! En hirveästi pidä tästä työstä, vaikken ole ollut siinä kuin hetken. Hainpa siis paria työpaikkaa ja toivon että jommasta kummasta tärppäisi. Toiseen päättyi haku eilen ja toiseen laitoin vain avoimen hakemuksen. Molemmat olisivat edelleen Fuengirolassa joten sinne muutto on joka tapauksessa edessä lähiaikoina. Nyt taas tauko, kohta laskeudutaan Frankfurtiin… en olekaan sillä kentällä muistaakseni koskaan aikaisemmin vaihtanut!

Jatkanpa vielä loppuun täältä Frankfurtin kentältä vaikka ajatus katkesi että mitä olinkaan vielä kirjoittamassa. Joo, olen viime aikoina pohtinut paljon myös nomadiutta, sekä omaani että mikä yleensäkin on nomadi. Ehkä saan aikaiseksi tehdä siitä ihan oman postauksen kunhan saan ajatuksiani hieman jäsennellympään muotoon. Yritin Suomessa houkutella kaikkia käymään täällä ennen kuin lähden, olisi todella kivaa jos edes jokunen kävisi täälläkin. Lentoja saa halvalla turistikauden ulkopuolella, samoin majoitusta… vink vink.

Semmoista tällä kertaa, väsyneenä olen tätä kirjoittanut joten toivottavasti ei ole ihan hirveästi virheitä ja tästä saa jotakin tolkkuakin!

Marbella, Road trip ja uudet kuviot

Jopas meni aikaa edellisestä postauksesta! Nyt onkin sitten paljon asiaa, koittakaa jaksaa lukea... 😀.

Eihän se mun kortti Marbellaan saapunut sillä viikolla, eikä seuraavallakin mutta sitä seuraavalla! Nettipankin tunnusluvut sain, joiden piti toimia heti mutta eivätpä toimineet. Kirjauduttuani tuli teksti että turvallisuussyistä tunnus on lukkiutunut ja sen voi avata käymällä konttorissa. Mikä yllätys. Soitin asiakaspalveluun mutta eivätpä he sitä voi avata, ainoastaan oma konttori. Pahoitteluni sille asiakaspalveluun vastanneelle raukalle kun pikkuisen meni käämit sillä hetkellä. 😇

No, lopultakin koitti se tiistai kun naapurin kanssa hurautimme bussilla Marbellaan! Toimisto löytyi nopeasti ja erittäin ystävällinen ja palveleva nainen antoi kortin ja hoidettiin tarvittavat paperiasiat. Handelsbankenista siis saa myös palvelua! Olin ilmoittanut omaan konttoriin että kortti on Marbellassa mutta sieltä ei vastattu (tosi yllättävää), joten automaatilla jännäsin toimiiko se vai. Ja se toimi!!! Kaveri otti ihan kuvatkin tilanteesta. Oli se varmaan näky; yksi nostaa rahaa automaatista ja toinen kuvaa sen ja kun rahaa tulee seinästä, alettiin hihkua ja tippa linssissä halattiin toisiamme. Joku saattoi katsoa että missä ihmeen metsässä nuokin ovat eläneet kun ovat ilmiselvästi ekaa kertaa automaatilla. Ja siltä se todellakin tuntui! 😀.

Marbella on todellakin rikkaiden aluetta, käveltiin rantakatua pitkin ja melkoisia paatteja siellä oli, Porsche vieressä. Rantakadun liikkeet ei todellakaan ollut mitään turistikrääsää kuten näillä seuduilla, vaan Guccia ja Dolce&Gabbanaa yms. Olihan se kiva nähdä! Mukava päivä kaikkiaan vaikka vähän harhaan käveltiinkin kun yritettiin löytää takaisin bussiasemalle.

Ja sitten road tripiin… naapuri oli ajamassa muuttokuorman Suomesta tänne ja pyysi lähtisinkö mukaan. Mua ei hirveästi tarvitse matkoille houkutella, joten varasin lennon Suomeen. Vielä niin fiksusti että lensin yöllä ja samana iltapäivänä jo lähdettiin kohti Tallinnaa. Onneksi pääsin vähäksi aikaa nukkumaan siinä välissä kuitenkin. Eli torstai-iltapäivänä lautalla Tallinnaan, käytiin siellä Prismassa ostamassa evästä ja ajettiin Pärnuun josta oltiin varattu hotelli ekaksi yöksi. Meitä oli siis kolme henkeä matkassa. Seuraavana aamuna Baltian läpi Puolaan kohti Bialystokia. Latvian rajalla piti pysähtyä viinakauppaan. Pieni mutka tuli matkaan kun hoksattiin aika myöhään että se hiton laite ohjaa meitä Valko-Venäjän kautta! Ei muuta kuin kiertämään se… Bialystokissa oltiin sitten aika myöhään, siellä meillä oli perheen pitämä majatalo, jaettu kylppäri ja keittiö käytettävissä. Ei mitään valittamista!

Sieltä jatkettiin aamulla matkaa kohti Unkaria mutta kun Puolan läpi on muutenkin niin hidas ajaa ja vielä oli paljon tietöitä niin eihän me mitenkään ehditty Unkariin asti. Slovakian Drienica oli seuraava yöpaikka, jota ei niin vain löydettykään kun navigaattori ei löytänyt. Muutaman kyselyn jälkeen se löytyi pienen tien päästä keskeltä metsää, ilman mitään opasteita! Sekin oli perheen pitämä majatalo mutta meillä oli huoneissa omat kylppärit, ja keittiö oli taas käytössä. Ihanan rauhallinen paikka. Ja siellä oli söpö koira. ☺

Seuraavana aamuna taas liikkeelle… ajettiin Unkarin läpi Sloveniaan ja Ljubljanaan yöksi. Kerrankin oltiin majapaikassa (hostellissa) järkevään aikaan niin tietysti satoi vettä eikä ulos viitsinyt lähteä! Tämä oli siitä “outo” hostelli ettei vieraiden käytössä ollut keittiötä! Sloveniasta sitten Italiaan ja sen läpi (järkyttävän kalliit tiemaksut) kohti Ranskaa, Nizzassa oli seuraava yö. Nizzassa oli sen verran kalliit hotellit että otettiin vain yksi huone. Ranskan hotellihuoneet kun muutenkin on pieniä, niin eipä siihen huoneeseen muuta mahtunutkaan, vaikka yksi sänky oli ylhäällä. Vähän käytiin käveleksimässä hotellin lähistöllä mutta taas kello oli aika paljon joten ei paljoa paikkoja nähty. Aamulla taas liikkeelle… Monacon kautta (josta tuli mulle reissun ainoa uusi maa) Espanjaan ja reissun vika yö oltiin Peniscolassa (kyllä). Siellä oltiin varattu huoneisto jossa oli makuuhuone ja olohuone, ja meillä oli vielä hiton iso kattoterassi josta näkymät suoraan merelle! Ja se maksoi 50€/yö! Pistettiin ruokaa ja minä hilpaisin vaahtokylpyyn kun miehet kävivät paikallista baarielämää ihmettelemässä. Ja seuraavana iltana oltiin tutuissa maisemissa Churrianassa! Kuusi yötä siis kaikkiaan matkalla, ja mulle oikeastaan 7 kun lento oli edeltävänä yönä.

Persehän siinä reissulla puutui kun istui monta päivää putkeen ja hermotkin meni moneen kertaan kun koita nyt jumalauta reissata kahden miehen kanssa! Argh! Enpä nyt kuitenkaan mene yksityiskohtiin… ollaan me kaikki edelleen puheväleissä. Ja jos ei olla niin ei se tuosta reissusta johdu.

Ja sitten ne uudet kuviot vielä! Suomeen paluu kun ei kiinnostanut niin hommasin itselleni täältä työpaikan. Aloitan ensi tiistaina Fuengirolassa, asiakaspalvelutyön puhelimessa. En myy mitään kuitenkaan koska puhelinmyynti ei vain ole mun hommaani. Asun väliaikaisesti naapurin kämpässä kun oma vuokrasopimus päättyi, se on itse siis reissussa, ja etsin asuntoa Fuengirolasta. Näin turistiaikaan niitä pitkäaikaisia vuokra-asuntoja ei vain ole kovin helppo löytää mutta onneksi mulla kuulemma ei ole kiirettä muuttaa tästä. Kuun vaihteessa lähden käymään Suomessa, ja jos sen jälkeen ei vielä ole asuntoa, muutan varmaan hostelliin aluksi. Täältä tulee kuitenkin matkaa Fuengirolaan jonkin verran… Suunnitelmissa säästää taas rahaa talven yli ja sitten häipyä taas reissuun jonnekin.

Fiilikset ovat viime aikoina vaihdelleet aika paljon, ikäviäkin asioita on sattunut, joista en nyt kerro sillä niihin liittyy muitakin ihmisiä. Nyt pitäisi taas katsoa eteen eikä velloa menneessä, toivottavasti työ on kivaa ja työkaverit mukavia! Ja jos ei niin etsin jotain muuta, tai siedän sen aikaa että on riittävästi rahaa kassassa. Se on tällä hetkellä ikävää että kaikki kaverit täältä ovat lähteneet pois ja yhtäkkiä olen taas ihan yksin. Ehdin jo tottua seuraan joten tämä on nyt aika outoa, ja yksinäistä. Tutustun huonosti uusiin ihmisiin mutta luulen että töiden alettua saa taas töissä riittävästi ihmiskontakteja ettei niitä vapaalla enää kaipaa. Aika näyttää ☺

Tässäpä sitten kuvia... monesta paikasta en voi kuvaa laittaa koska niissä näkyy auto tai matkakumppanit, eikä mulla ole lupaa niiden kuvien julkaisemiseen.
Ensin Pärnun ja Bialystokin majapaikat ja Alko Latvian rajalla.

Onhan se hyvä että tuonne on opasteet, ei kuitenkaan käännytty sinne ☺

Reitin varrelta maisemia

Monaco

Nizza ja Peniscola

Ja vielä kuvia viimeiseltä pätkältä... Pärnussa meidän hotelli oli Aisa hotelli, yövyttiin Peniscolassa ja viimeisellä pätkällä pidettiin tauko Aimaparkissa. Voi sitä hihityksen määrää.